Niinhän se nuha sitten iski kuin aavistelinkin (eikä röörit pysy auki edes Nasolinilla ja Duactilla, toivotonta). Ja taas sekin aika kuukaudesta, että jotain tilkettä tarvii tonne alakertaan (voi vitjat taas muuten unohdin ostaa ne tilkkeet!). Mutta minähän en laisinkaan ole aallon pohjassa. Pepsi max + karkkidieetti ei anna aihetta ahdistukselle. Painosta en tiedä, katsotaan se sitten maanantaina. Ihan hyvin kuitenkin eilen meni hame (kokoa 38) päälle, kun käväisin kaupungilla. Saatoinpa jopa pariltakin mieheltä saada pienen KATSEEN. Ehkä ihan pienen, mutta kuitenkin. 

Jalka paranee hiljalleen. Varvas on edelleen turvoksissa, mutta saatan uskaltautua maanantaina jo jumppaan ja ehkä kokeilla tanssia torstaina.

Miehen kanssa taas sitten meneekin päin honkia (edelleen). Tietysti siksi, etten torstaina jaksanutkaan petipuuhiin, eilen meni liian myöhään ja nyt on sitten rättipäivät. On se samperin pienestä kiinni yhden ihmisen henkinen tasapaino, hohhoijaa. Viime kertakin oli niin typerää, ettei hirveästi innoistaisi muutenkaan (miehen mielestä minun pitää antaa silloinkin, kun ei yhtään huvita, mutta jos se näkyy minusta, ettei kovin innosta, niin sekin on sitten kamalaa). No ensi viikolla olisi se pariterapia.