Aika tuskainen päivä tänään. Muksujen kanssa on väännetty kättä taas tuttuun tapaan. Ja sitten sain tiedon, että mies kotiutuisi kaverinsa kanssa sopivasti päivälliselle (luulin, että tulevat myöhemmin). Siinä sitten yritin järjestää enimmät kamat pois lattioilta ja keittiöstä. Herätin äkäisen pienet kesken päiväunien, että ehdimme kauppaan ostamaan lisää ruokatarvikkeita. Äkkiä takaisin kotiin. Hirveä taistelu, että saan pienet sisälle, kun hehän toki olisivat halunneet olla ulkona. Hirmu kiireellä ruokaa laittamaan, kun yksi muksu rääkyy lahkeessa kiinni. Vihdoin sain kaksi laatikollista ruokaa uuniin, niin mies kotiutuukin yksin ja sanoo, että kaveri jatkoikin suoraan kotiin. Ja sitten ihmetellään, miksi minua suututtaa!

Ja sitten se joka iltainen taistelu, kun nuo pitäisi saada nukkumaan. Tunnin verran saan takuta niiden kanssa ja juottaa pari litraa vettä (kun kerran sitä aina karjuvat), ennen kuin vihdoin yhdeltätoista saan edes pienen hetken omaa rauhaa. Aamulla tai yöllä sitten löytyykin luultavasti lapsosia pissalammikosta, kun ei mikään maailman vaippa pidä kahta litraa pissaa.

Olen niin henkisesti kuin fyysisestikin ihan puhki joka ilta. Ja sitten pitää rypeä syyllisyydessä, kun ei jaksa paneskella miehen kanssa iloisesti vielä kaiken tämän päälle. Ja syyllisyyttä täytyy tuntea siitäkin, että kuukautisetkin alkoi vähän liian aikaisin, joten senkään vuoksi en innolla ole vaakamamboa harrastamassa.

Huominen punnitus tuskin nostaa mielialaa. Maha on taas yksi turvonnut makkarakasa (hyi minä olen niin yököttävän löllö), vaikka pari päivää on mennyt kohtuudella. Tänäänkin noin 1200kcal. Kiloklubin herkkupalkki vihreä, energiapalkki keltainen, kuitupalkki keltainen, kasvis punainen (ja punaisena tulee pysymään iäti, en koskaan kykenisi syömään tarpeeksi rehuja ja hedelmiä, minulla oli jo täysi työ saada yksi omena alas tänään). Huomenna soittelen loput labratuloksista. Hemoglobiini ja paastoverensokeri olivat ainakin ihan hyviä.