Ihan ensimmäisenä täytyy sanoa, että kiitos ja anteeksi. Kiitos siitä, että minulla on paikka, johon saan purkaa tunteitani ja kokemuksiani. Kiitos siitä, että joku jaksaa niitä lukea ja ehkä jopa kommentoida. Pyydän anteeksi, että valitan paljon. Anteeksi, että joskus petän sekä itseni että lukijat.

Ja sitten asiaan, eli miksi tässä nyt illan kääntyessä yöksi alan kirjoittamaan blogia päänsärkyisenä. Ongelmia on, voi totta tosiaan! Suurin osa ongelmista alkaa tuosta hartioiden kohdalta ja jatkuu aina polviin asti. En viitsi enää katsoa itseäni peilistä, näky on niin muhkurainen ja pöhöttynyt. Osa ongelmista löytyy päänupista, jonka mielestä ainoa iloni on usein herkkujen syöminen. Tämä samainen päänuppi laittaa minut mässäämään heti, kun vähänkin jokin asia harmittaa tai vaikka pikkuisen väsyttää (vaikka herkuttelu väsyttää lopulta enemmän). Se laittaa minut mässäämään lähes päivittäin niin, että vatsa on lopulta ihan älyttömän kipeä, ja siltikin täytän mahani uudelleen, kun olo vähänkin helpottaa. Loput ongelmista piilee siinä, ettei minulla ole ketään, jolle voisin tästä puhua. Mieheni ei ymmärrä henkisistä asioista mitään. Hänen mielestä on ihan helppo laihduttaa, kun on vaan syömättä. Ja jos hänelle sanoo, etten pysty, niin saan kuulla olevani säälittävä. Eli keskustelut loppuvat siihen. Minkäänlaista tukea mieheltä on turha odottaa laihdutusasiassa, vaikka hänkin läskejäni inhoaa (vaikkei sitä täysin suoraan sano).

Tiedän, että olen sokeriaddikti ja/tai sokeriyliherkkä. Olen lukenut kirjan Sokeripommi ja löytänyt siitä itseni täysin. Olen itkenyt ja nauranut sitä kirjaa lukiessani. 3 viikkoa noudatin kirjan ohjeita menestyksellä, kunnes yksikin pieni poikkeama (verenluovutus ja siitä johtunut väsymys) sai minut taas takaisin herkkujen pariin. Tiedän myös, että käyttämäni ehkäisypillerit hankaloittavat asiaa. Hormonikierukasta lihoin ja sitten taas laihduin, kun se poistettiin. Nyt olen syönyt ensimmäisen liuskan pillereitä ja kuukausi on ollut aivan järkyttävää mässäämistä. Loput 2 liuskaa nyt ainakin vielä syön yrittäen samalla laihtua (hormonikierukan kanssa ei laihduttaminenkaan auttanut). Jos ei onnistu, niin täytyy jättää nekin (varsinkin, kun päänsäryt ovat lisääntyneet paljon).

Tulen kertomaan teille vielä paljon lisää itsestäni, tilanteesta ja tavoitteistani huomenna. Nyt pää on räjähdyspisteessä, joten parempi laittaa se tyynyä vasten. Hyvää yötä!