Aah, mikä tuoksu leijailee. Sain juuri Paraisten piparkakkutaikinan valmiiksi ja laitoin viilentymään huomista varten. Kunhan huomenna kippaan kaksoset päiväunille, niin teen esikoisen kanssa pipareita. Tosin hän saa tehdä Sunnuntain valmistaikinasta (on helpommin käsiteltävää lapselle) ja minä teen tuosta omasta taikinasta.

Oma taikina taitaa lisääntyä myös vyötäröllä. Viime päivät ovat olleet yhtä piinaa. Lahjaksi ostettu karkkirasia (Pandan Tonttu-konvehteja) pyöri ajatuksissani aivan taukoamatta, piinasi oikein kunnolla! Viime päivät meni pelkäksi syömiseksi (leipiä, vohveleita, mitä tahansa), koska yritin pitää näppini erossa karkeista ja korvata mielitekoa muulla mässäämisellä. Lopulta mietin, onko mitään järkeä vetää kaksin käsin ruokaa päivästä toiseen yhden karkkirasian takia (joka olisi joka tapauksessa tullut omalle perheelle lahjaksi jouluna, ja ainakin osittain mennyt omaan nassuunkin silloin). Tänään sitten luovutin ja vetäisin koko paketillisen. Voi että, miten taivaallisen hyviä ne olivatkaan! Nyt on maha täynnä makiaa, mutta onpahan myös rauha laskeutunut levottomaan mieleen.