Kuten vähän aavistinkin, aamuiset mittaukset vetivät mielen entistä matalammaksi. Paino 69,8kg ja vyötärö 85,5cm. Eli jotain tässä on tullut takaisin. Enkä kyllä sinänsä ihmettele - pullaa, keksiä, pannaria ja muuta kivaa on mennyt enemmän kuin laki sallii. Nyt on kyllä fiilis ihan paska. Niin kuin siinä ei jo olisi tarpeeksi, että minulla on ollut jo kohta viikon ihan kamala hiivatulehdus ja nyt vielä kuukautisetkin alkamassa. Jotain PMS:ää ilmassa luultavasti. Tuo hiivatulehduskin on niin karmea, että paikat on ihan kuin raastinraudalla vedelty ja silti kutiaa. Canesten voiteesta ei mitään hyötyä, ja ne puikot pahentaa tilannetta ennestään. En jaksa enää hakea edes suun kautta otettavia lääkkeitä, kun ei nekään viime kerralla tehonneet ollenkaan. Olen ilmeisesti tullut resistentiksi kaikelle.

En tiedä, mistä sitä saisi voimia tähän projektiin. En pysty edes yhtä ainoaa päivää syömään järkevästi. Varsinkaan tässä tilanteessa, kun elämä tuntuu taas ihan karmealta tarpomiselta ja tappelulta päivästä toiseen. En saa edes töitäni tehtyä. Joko en ole jaksanut tai sitten on kädet täynnä kaikkea muuta työtä niin paljon, etten ehdi. Nytkin piti ensin järjestää valokuvat, etsiä osoitteet ja miettiä, mitä kuvia lähettelen kenellekin. Nyt pitäisi viedä pyykit ja katsoa, onko esikoinen tallella jossain tuolla ulkona. Ja sitten pienemmät tietenkin jo heräävätkin ja alkavat kiljua minun jaloissani niin, etten voi tehdä enää mitään.