Joskus se kaipaus vaan iskee päälle. Sen saattaa laukaista vaikka ihana uni tai sitten vain kauan jatkunut paha olo. Kaipaan niitä hyviä puolia, joita ex-poikaystävässä oli (olimme yhdessä 5 vuotta). En todellakaan kaipaa häntä kokonaisena ihmisenä, huonojakin puolia oli sen verran, ja olimme kasvaneet erilleen ja edelleen menossa täysin eri suuntiin elämissämme. Mutta sitä hellyyden määrää kaipaan. Sitä välittämistä, joka tuli suoraan sydämestä. Kaipaan sitä leikkimielistä hassuttelua ja ylenpalttista siirappisuutta, jota meidän suhteemme oli lähelle loppuaan. Haluaisin jonkun pussaamaan minut puhki, halaamaan niin, että ilmat lähtee, hymyilemään, kehumaan ja rakastamaan hurjasti. Kaipaan myös sitä intohimoista seksiä, joka sekin onnistui olla täynnä rakkautta.

Ilmapiiri täällä kotona on niin synkkä ja kireä koko ajan, että en tiedä, miten tätä jaksaisi.