Sitähän minä jo sanoin, että kun kaikki menee pieleen, niin silloin tosiaan KAIKKI menee pieleen. Eilen nitkautin selkäni kuivatessani muksun pissalammikkoa keittiön lattialta. Joku mukava pieni lihas venähti vasemman lavan ja selkärangan väliltä. Pään kääntäminen sattuu joka suuntaansa.

Ja sitten tänään! Tiettävästi minulla on 10 varvasta, mutta Murphyn laki toimii pettämättömästi ja pamautan sen saman paketoidun varpaan jo kolmannen kerran! Huudan kuin pistetty sika. Juuri kun jalka oli alkanut parantua. Olin jo saanut vähän liikuteltua varpaita ylös ja alas. Kävely oli jo hieman lähempänä normaalia. Olin juuri päättänyt pärjätä ilman hiostavia sisäkenkiä. Ja sitten PAM. Ja kaikki paska alusta.

Dieetit on nollattu aika reilusti taas. Psyykkistä rikkinäisyyttä olen yrittänyt paikata sokeripaikoilla, jotka kyllä jostain syystä hakeutuvat mieluummin navan seutuville. Teidän, ettei mistään laihduttamisesta tule mitään ennen kuin muu elämä saataisiin edes johonkin järjestykseen, ennen kuin löydän edes pientä iloa ja onnea jostain muusta kuin syömisestä. Maanantaina soittelen perheneuvolaan ja kysyn pariterapiamahdollisuuksista.