Jotenkin kummasti hupeni valkoviinit eilen illalla/yöllä. Neljältä nukkumaan ja puoli yhdeksältä ylös. Jostain kumman syystä oli hieman hutera olo tänään. Vieraat toivat tullessaan ihan hirmuisen määrän kaikkea mässyä. Söimme niin, että napa natkui. Onneksi suurin osa megalomaanisesta suklaarasiasta meni myös. Toisaalta tällekin päivällä on riittänyt kaikkea herkkua.

Huomenna pitäisi sitten aloittaa uusi elämä! En ole edes suunnitellut asiaa sen kummemmin. Tekisi mieli heittää kaikki karkit ja sipsit roskiin, mutta sitten mies kyselisi. Taidan jemmata ne edes tuonne miehen työhuoneen lähettyville, etteivät olisi ihan tyrkyllä koko ajan.

En ole koskaan elämässäni ollut niin lihava kuin nyt. En edes yhdenkään synnytyksen jälkeen. Peilikuva itkettää. Tämä ei saa enää jatkua.