No pain no gain. Ja tuskaa on tänään riittänytkin ihan kivasti ja tuskin tulee helpottamaan. Ensimmäinen hauska "ylläri" oli lukema 69,3kg vaa'alla. No, ehkä neljän päivän mässäystä ei vielä kahdessa päivässä kuitata.  Aamupalaksi tee ja sämpylä (no joo laitoin taas kinkkusiivun väliin). Sitten ulos, jossa huhkin lapsille kolme lumivuorta laskemista varten. Sisälle, muksuille ruuat, itselleni maittava (yöks) ateria: 2 munaa ja lautasellinen salaattia. Sitten esikoinen laittaa ohjelmanumeronsa pystyyn, eli huutaa ja jankkaa ihan lukossa tunnin verran, mikään järjen hivenkään ei mene perille. Lopulta minäkin pimahdan ja juoksen saunaan karjumaan niin lujaa kuin keuhkoista lähtee. Esikoinen jankkaa ja märisee, kuopus laittaa hanttiin, kun vien hänet sänkyyn. Hakkaan päätäni lattiaan ja itken. Nostan kuopuksen lattialle ja menen toiseen huoneeseen rääkymään. Rauhoituttuani laitan kuopuksen takaisin sänkyyn, ihme kyllä hän jää sinne. Esikoinen rauhoittuu vihdoin ja laitan hänelle pyytämänsä leffan pyörimään. Kaivelen neuvolapsykologin numeron, mutta seuraava soittoaika on vasta huomenna.

Puolen tunnin päästä on herätettävä pienet, syötettävä kiireesti välipalat kaikille ja puettava koko poppoo taas ulos. Esikoisen vien harrastukseensa, pienempien kanssa käyn sillä välin kaupassa. Kotiin, ruuanlaittoa hirmu kiireellä taas (itse syön leikkelettä, jee), sitten jumppaan. Sitten taas perinteiset nukkumaanmenotappelut. Olisipa tämä päivä jo ohi.