Kuten mittataulukosta nähdä saattaa, olen palannut takaisin alkutilanteeseen. Mitä muutakaan olisi voinut odottaa. Itseasiassa pelkäsin painon olevan vieläkin enemmän, joten täytyy sanoa, että "onneksi" oli vain tuo 70,3kg. Eilen kävin jumpassa (1,5h), josta tulee nyt toinen viikottainen harrastus kalenteriini (toinenhan oli se tanssi). Aivan mahtavalta tuntui vihdoin laittaa liikettä niveliin, kun olen melkein kuukauden vain löhönnyt.

Miehen kanssa ollaan oltu taas napit vastakkain vähän väliä. Ei tuon ihmisen käytös vaan ole normaalia, muttei hän siinä itse mitään vikaa näe. Vai mitä mieltä olette siitä, että henkilö A (eli tässä tapauksessa minä) tekee täysin tietämättään jonkin vahingon, joka vahingoittaa henkilön B (eli mieheni) omaisuutta. Nyt ei ole edes kyse mistään tuhansista euroista, ja loppujen lopuksi vaurioita ei ollut tullukaan. Mutta siis henkilö B alkaa huutamaan ihan hulluna luetellen kaikki mahdolliset kirosanat ja siinä lasten kuulleen haukkuu vielä henkilön A vitun hulluksi. Eikä ollut lähellekään ensimmäinen kerta, kun mies tulee aivan raivohulluksi jostain asiasta, jonka joku toinen on tehnyt vahingossa.

Lisäksi mies on nyt lähiaikoina vängännyt vastaan joka asiassa. Mitä tahansa sanonkin, niin miehen täytyy aina olla eri mieltä. Asia voi olla miten iso tai vähäpätöinen tahansa, aina löytyy vastaväite. Oikeasti en halua puhua tuon kanssa enää mitään. Ainoa mitä tuolle uskaltaa enää sanoa on "ruoka on valmista". Kas kun ei huuda takaisin, että "tuskin on".

Illalla söin vähän sipsejä dippikastikkeen kera (molemmat vähärasvaisia, enkä edes paljon jaksanut), niin kommentti kuului, että noinko sinä aloitat laihdutuskuurin. Sanoin, että niin vissiin, olenhan vitun hullu. No, mies heitti käytävältä anteeksipyynnön, mutta sitäkin oli pakko jatkaa "mutta kun...".